Nämä juuri mitä itsekin kaipaan😊

Mie aattelen et ylipäätään nää maailman myrskyt olis huomattavasti mukavampi ottaa vastaan, kun olisi joku, jonka kanssa elämää jakaa.. Olen aina ”pärjännyt yksin” eikä sellaista oikeaa syvää yhteyttä ole koskaan ollut, enkä aiemmin olisi osannutkaan sitä.. Sellaista kaipaan..

Oon pitkään ollut itsenäinen kulkija ja tehnyt mielelläni asioita itsekseni ja pidän siitä, mut jotenkin viime aikoina on erityisesti reissuilla jossain vaiheessa iskenyt surku, että oispa tätä mun kanssa kokemassa joku kiva tyyppi. Oon myös huomannut kaipaavani sitä, ettei aina tartteis olla kaikista asioista arjessa yksin vastuussa. Ja sitä, että saispa kaikki nää pienet ja isot ihanuudet ja harmitukset jakaa jonkun kans. Ja oispa joku, joka halais lämpimästi ja silittäis tukkaa ❤️

Tulevan suunnittelu jonkun kanssa, reissut ja kokemukset… arjessa ihan vaan joku jeesaamassa ja vaikka välillä miettimässä mitä syötäis ❤️

Tuo on niin totta. On kamala tunne kun iskee se halipula😪 ja se ei siihen riitä, että halaat omaa lasta, se on ihan eri asia. Ja se että omat ns.parhaat vuodet oon yksin. Ei sitä toisen aikuisen ihmisen rakkautta, läheisyyttä, intohimoa. Ja itse kun en harrasta yhdenyön juttuja. Niin sitten olen yksin. Haaveilen ajoittain mukavasta ihmisestä tossa vierellä🤭

Se on just noin.

Eilen just aattelin miten ihana olis jakaa tää auringonlasku jonkun kivan kanssa. ❤️

Hyvin sanottu!