Alkavan migreenin yksi ärsyttävimmistä asioista on se, että en saa tarkennettua siihen (yleensä) puolikaaren muotoiseen sahalaitaan. Se värisee ja liikkuu jossain fokuksen ulkopuolella, tarjoaa kiehtovaa muotoa ja värien leikkiä, mutta jää saavuttamattomaksi. Kai se kiehtovuus ja kauneus on juurikin tuossa saavuttamattomuudessa?