Toimistolla 7:45, kaikki ”oikeissa töissä” kävijät vaelsivat kohti toimistojaan suurina laumoina. Ajattelin, että toivottavasti ne eivät luule, että olen yksi heistä. Menin istumaan kahvin kanssa penkille aurinkoon 8:05 asti. Ettei kukaan vaan luulisi, että minun on pakko mitään. Jostain se yrittäjän näennäinen vapaus on revittävä.