Ei ihan natsat riitä (n. 8 vuotta alla), mut vastaan silti. On ollut haasteita, mutta kyllä se puhuminen ja aito ratkaisujen haku molemmin puolin on se juttu. Kimpassa olo on tiimipeliä ja pitää kertoa jos joku tökkii. Ja aina on vaikeilujen jälkeen ollut enemmän terästä betonissa, en vaihtais mihinkään 🙂

17 vuotta yhdessä josta 14 naimisissa. Ei missään nimessä aina ole ollut läheistä ja ihanaa. Tai itseasiassa parhaillaan ollaan siinä haastellisessa jaksossa kun 3 lasta tuo oman haasteensa arkeen. Kumpikin vuorollaan väsynyt ja kiukkuinen ruuhkavuosista. Paljon sitä miettii että nyt jos ei pidä huolta meidän välisestä suhteesta, niin sitten kun lapset lähtee kotoa ollaan äkkiä vieraita ihmisiä toisilleen. Onneksi molemmat tiedostaa tän ja koetetaan asiasta pitäö huolta mut ei se helpooa ole.

Tulee 10. vuotta täyteen tänä vuonna ja ollaan melko nuoria molemmat huomioiden pitkä suhde (31 ja 36v) joten vastaan. Suhteen aikana ei ole ollut ihan mahdottoman suuria ongelmia että eroa olisi tarvinnut koskaan miettiä, toki ollut sellaisia aikoja milloin pinnaa on kiristänyt mm. työttömyys. Asiat on sitten vain lähtenyt aina järjestymään ja molemmilla on tosi hyvät välit sukulaisiin ettei olla ihan yksin kahdestaan ja saatu tukea. Molemmat ollaan kehittynyt yksilöinä sekä parina.

Yhdessä kohta 25 vuotta enkä voi sanoa, että meillä olisi ollut varsinaisia parisuhdekriisejä. Pari-kolme isompaa riitaa (jotka kesti ehkä pari päivää), mut niistä ei kumpikaan ole traumatisoitunut. Toki elämä on nakellut kapuloita rattaisiin ( sairautta, keskenmeno jne.) , mutta nämä ovat vain liimanneet meitä enemmän yhteen. Meillä on ollut tosi kivaa ja helppoa olla yhdessä❤️ Rakkautta, läheisyyttä ja seksiä on riittänyt koko tämän ajan 😊

Me ollaan vaimon kanssa oltu yhdessä 18-vuotta ja meillä on 5 lasta. Ollaan koettu paljon alamäkiä ja ollut todella vaikeaa, mutta myös paljon hyviä aikoja on ollut. Lopulta parisuhteessa/avioliitossa on kysymys myös siitä, että tahdotaanko olla yhdessä. Nykyään painotetaan aivan liikaa tunneperäistä rakkautta, eli pitäis olla fiiliksiä kokoajan, vaikka jokaisessa suhteessa on aikoja, kun ei välttämättä tunne juuri mitään toista kohtaan. 1/2

Kohta 25 vuotta. Mies ei puhu eikä pussaa, mut me viestitellään ja paljon. Ollaan selvitty, kun toinen on mukava ja toinen kestää sen mukavan vittuilun. Molemmat tekee ihan hulluna töitä et välillä menee viikko ettei näe. Toki em asioiden lisäksi toisen ääretön kunnioittaminen. Siksi tässä ollaan 😍

15 vuotta yhdessä, 5 lasta, tehdään myös töitä yhdessä eli ollaan yrittäjiä saman y-tunnuksen alla. Ja ei, tietenkään ei ole ollut helppoa aina, eikä aina edes kivaa. Mutta se, että ollaan päätetty, että ollaan aina samassa veneessä soutamassa samaan suuntaan, on vienyt läpi raskaiden aikojenkin. Häneen minä jään. Ja tuossa hienosti tiivistetty se mikä usein on parisuhteiden kompastuskivi ⬇️

25 vuotta yhteiseloa takana ja kyllä, ajoittain ollut täyttä paskaa 🙈 Tähän asti ollaan vielä selvitty puhumalla, joskus nopeammin ja joskus hitaammin. Viime syksy oli vaikee, sen kriisin jälkeen jatkui suhde parempana.

Ihania vastauksia ja tarinoita. Oma käsitys on useimpien kanssa sama, tahtoa, anteeksiantoa ja päätöstä pysyä yhdessä, halua selättää vaikeat ajat edes keskustelematta onko ratkaisu erota, ja sitten kuljettaa samat probleemat seuraavaan suhteeseen. Itsetutkiskelua, omien motiivien tarkastelua ja ymmärrystä, toisen kuulemista. Ja huikeaa että joillain ei ole ollut vaikeita aikoja! 😍 Miten sellainen parinvalinta onnistuu? 😄

16-vuotta yhdessä. Nuorena menty yhteen. Isoja kriisejä tai muuta vakavaa riitelyä ei ole ollut.Enemmänkin ehkä sitä että välillä on ollut vähän arkisempia ja ei niin intohimoisia aikoja kuten vaikka pikkulapsiarki. On kyllä aina löydetty takaisin lähelle kun stressi tai muu kiire vähän hellittänyt. Mitä kauemmin on oltu yhdessä, sen rennompaa molempien mielestä. Elämät on asettunut vahvasti yhteiseen uomaan ja hyväksytty toisemme täysin sellasena ku ollaan.