Meillä 1-2v jos löi niin otin kädestä kiinni ja silitin sitä ketä lyötiin eli opetin miten kosketaan ja tietysti kielsin jos teki väärin. Sen lisäks sanotin myös tunteen mikä lyömiseen johti. Jos lyöminen jatku niin ohjasin toiseen leikkiin. Ite pyysin anteeksi kohteelta mutta en vaatinut sitä taaperolta. Opastin esimerkillä. Rangaistuksiin en usko. Näillä opeilla on kolme kasvatettu ja vikan vauvan kasvatus edessä.

Jos lyö, potkii, repii tukasta tai heittelee tavaroita, niin pidetään kiinni ja kielletään. Yleensä koitan siinä tunnekuohun ollessa päällä jo vähän sanoittaa, et mistä kiukku johtuu (aika tyypillisesti väsymystä ja/tai nälkää taustalla). Anteeksipyyntöä en oo edellyttänyt. Viime aikoina lapsi on välillä ajanut aikuisen pois ja halunnut olla yksin ja kiukku on laantunut sillä. Meillä on sellainen kirja kuin "Monen sortin tunteet", jota luetaan paljon.

Reilu 2v, kielletään, kerrotaan että sattui ja jos on selvästi tahallaan lyönyt tms niin myös sanotaan, että on pyydettävä anteeksi. Puhuu hyvin ja ymmärtää myös, joten siksi myös tätä puolta treenataan.