Tästä ei oo kyllä sen kummempaa tarinaa, isoilta pojilta sai lainaa tän ja muut isot Aat. Tää on se tärkein, mutta ois melkein voinut olla mikä tahansa alkupään levyistä. Itellä oli teininä juuri astunut Saatana ja black metal elämään ku Acceptia alkoi kuunnella mutta tää meni hyvin siinä sivussa. Paljon on omaan kitaransoittoon tullu muuten vaikutteita Hoffmanilta.