40 julkaisua höpinöillä 18/40 Jo kolmas Sepultura, mut minkäpä teet? "Seppo" vei Deathin ohella mua teininä kuin pässiä narussa Levyn intro vie mut edelleen teinivuosiin ja Arise kun räjähtää silmille, se on menoa. Bändi oli hurjassa vireessä niin levyillä kuin keikoillakin. Igorin rummutus edelleen priimaa ja äärettömän tyylitajuista: joka isku on perusteltu, brassailua ja ylisoittamista levyllä ei ole. Sepultura oli täydellinen joka suhteessa. Alamäki oli vääjäämätöntä. But not yet.