Täällä yksi kipukroonikko! Kivut tosin hoidossa toimivalla lääkityksellä.

Sekundaarinen nivelrikko, krooninen kihtiartriitti. Niveleni ovat syöpyneet, koska viive oireiden alkamisesta diagnoosiin ja hoidon aloittamiseen oli seitsemisen vuotta. Ja ymmärrän, että harvalla alkaa kihti oireilla a) sormissa ja ranteissa ja b) 22-vuotiaana. Silti harmittaa se, että suhtautuminen kipuihini oli hyvinkin vähättelevä ja jopa törkeä. Diagnosoitiin mm. luulosairaus ja päihderiippuvuus ennen kuin otettiin reumafaktorin (“matala, ei ole reuma” 😂) lisäksi muita verikokeita.

Nostan hattua 17v on pitkä aika kärsiä

Täällä yks kipuroonikko oon ollut oikeastan koko ikäni. Reumasairautta takana 37 vuotta, fibroa kohta 20v ja kolme vuotta sitten verenmyrkytys toi oma ongelmat repimällä jalat auki ja aiheuttamalla sormiin ja varpaisiin kuoliota ja amputoinnit. Lisäksi munuaisten vajaatoiminta blokkaa kätevästi särkylääkkeitä pois, eli hankalaa on hoito.

Pim! Krooninen migreeni reippaat viitisentoista vuotta. ☺️

Migreeni 30 vuotta ja viime talvena tuli kolmoishermosärky. Ai niin. Jäätyneet olkapäät operoitu kolmesti.

Huh ei kyl ihan noin pitkään historiaa ole, mutta jonkinlainen hermovauriokipu vaivannut 3 vuotta, nyt hoidossa lääkityksellä, ja viime syksynä pääsin selkäleikkaukseen joka auttoi pahoihin välilevyn pullistuman aiheuttamiin oireisiin. Niitä kesti 9 v. Psyykekin välillä koetuksella.🥲

Löytyy. Fibromyalgian lisäksi muita monialaisia vaivoja, selkä ja raajat rikki, migreenejä. Sairastuin krooniseen eli ikuiseen kipuun 2009. Mentaalipuolen juttujen kanssa on ollut ongelmia lapsesta asti, ne ovat olleet pitkään paremmin hoidossa kuin kroppa, jonka kunto vaihtelee. Sattuu aina, mutta välillä vähemmän. En tiedä onko minusta vertaistukijaksi tällä hetkellä, mutta vastaan, kun kysyttiin. Parempia vointeja!

Parikymmentä vuotta pian kipujen kanssa elänyt. Vie kyllä paljon energiaa 🥴. Kipuihin ei totu vaikka tavallaan tottuu. Ristiriitaista.

🙋