Harvassa on nykypäivänä tuollaiset lapset.

Raijoille ei yleensä kettuilla. Itse sain lukea ja kuunnella kirjastoni rauhassa läpi. Opetti paljosta paljon.

Sovittiin äidin kanssa että saan lukea sen jälkeen kun olen tehnyt läksyt. No siitä huolimatta tuli joskus sanomista että en tee muuta kuin luen. Onneksi olin ukkini kanssa hyvää pataa. Luimme molemmat ukin kanssa pöydän molemmin puolin. Siihen Mummo tokaisi. "Siinä on kaksi samanlaista."

Meil oli päinvastoin, ope ei olisi antanut lukea kaikkia kirjoja, mitä luin. Ei haitannut vanhempia. Kuukauden Euroopan automatkalla ehdin lukea vanhempienkin kirjat…

Minunkin silmäni menivät pilalle nimenomaan lukemisesta. Muutenkin samat perustelut. Isä yritti saada minut lähtemään tallille, urkukurssille ja seurakunnan kerhoon, mutta ei onnistunut. No, itepähän miut kirjastoon vei ekalla luokalla 😄 Sitten tein lukion jälkeen viimeisen temppuni, kun lähdin opiskelemaan alaa 🤯😀 Ihan pilalla.

Mä sain kyllä lukea. Mutsi sano että hyvä että jotain lukee kun ei ne koulukirjat kauheasti kiinnostellu. Mummi, ukki ja pari enoa oli kovia lukemaan niin varmaan siitä sain tartunnan🤓

Meillä äiti hankki heti kirjastokortit, kun mielenkiinto lukemiseen heräsi. Ensin helppoja Neiti Etsiviä ja vanhempana kaikki Stephen Kingin kirjat ja kauhu/jännitys ollut sen jälkeen se oma laji. Toi on kyl kamalaa,että ei anna lapsensa lukea.

Ihan kamalaa. 😭 Mut kasvatti mun mummo ja mun parhaita lapsuusmuistoja on ne, kun mentiin yhdessä joka viikko kirjastoon. Mummo oli tosi kova lukemaan ja se oli meidän yhteinen juttu. Parasta oli, kun kesälomalla meillä oli aina vielä enemmän aikaa pyöriä siellä miettimässä, mitä uusia kirjoja lainattaisiin. Raijalle.💪

Etelä-Pohjanmaa...

Olin kirjaston suurkuluttaja, ja isä joskus ripitti kun lainassa oli liikaa kirjoja sekä kirjastosta että kirjastoautolta. Muistan loukkaantuneeni, mutta luku/lainaustahti jatkui valituksesta huolimatta.