Mäkään en jaksa chättäillä ja antaa aikaani siihen, et istun tuntitolkulla viestittelemässä tuntemattoman ihmisen kanssa ja small talkaamassa. Yleensä kysyn pakolliset itselle tärkeät asiat ja sit sovitaan näkeminen, nähdään ja sit jos jatkuu tapailu, niin voin alkaa chättäilee. Ja tietty läheisten kans viestittelen. Viestittelemällä toisen kanssa hirveesti tulee rakentaneeksi aikamoisia mielikuvia ja fantasioita siitä toisesta, ja yleensä sit pettyy kun ihminen ei vastaakaan sitä odotusta. :)

Tästä tuli mieleen uudenlainen polku nettideittailuun ensitreffeihin, jota en ole ainakaan itse kuullut ihmisten tekevän. Ideana sekoittaa vähän uutta ja vanhaa. Eli kun match on tullut ja treffit on sovittu niin sen jälkeen sovitaan paikka ja aika ja sit jäädään jännittämään treffejä(tai että tuleeko niitä) omiin oloihinsa. Sillä vois mun mielestä päästä lähemmäs aitoa ensikohtaamista ilman että ensivaikutelmaa on vielä syntynyt liiaksi. Itse äppihän ei tämmöiseen malliin varmasti kannusta.

Naiset kaipaa huomiota (myös minä itse). Viikko täyshiljaisuutta on monelle niin iso läppy poskelle ja sellainen vahva "ei se tyyppi oikeasti ole kiinnostunut". Me halutaan olla spessuja ja arvostettuja ja että sulla on aikaa kirjoittaa edes yks merkityksellinen viesti viikossa (mieluummin useammin). Se viestittömyys käy äkkiä tunteisiin ja tulee mielikuva, että sitä on vaan joku hellu muiden joukossa.

Ite koen että ennen treffejä viestitellään kyllä mut jos tulee täysi radiohiljaisuus niin sitten koen että toista ei kiinnosta. Tietysti tässä on myös se että avoin kommunikaatio niistä omista odotuksista ja käytännöistä ois hyvä 😁 sanottaa suoraan että miten itse toimii ja miten itse ajattelee olevan ok ja kysyy toiselta että mitä mieltä hän on.