Vuosi sitten olin samassa tilanteessa. 17-vuotiaasta asti yhdessä. 43- vuotiaana ensimäistä kertaa ikinä omilleen. Talvi ja kevät oli aika hirveää henkistä vuoristorataa. Nyt tuntuu että voi jo hengittää ja elämä on hyvää. Anna itsellesi aikaa, surutyö on tehtävä