Avaan threadsin yhdellä mun viime aikojen lempikuvalla. Nauru. Kadoksissa ollut aito nauru. Niin että vatsaan sattuu ja melkein lirahtaa. Kuva muutaman viikon takaa Lissabonin ja Ericeiran reissulta. Viikko ystävyyttä, mielen jakamista, hysteeristä naurua. Olin ja elin vahvasti.