Mä olen aina kuunnellut vanhaa musaa. Mun eka cd-levy ehkä noin ekaluokkalaisena oli Beatleksien Sgt. Pepper. Sitten hurahdin Queeniin ja Deep Purpleen / Uriah Heepiin, ja sieltä on tultu sitten uudempaan päin, nuoruusvuosien hevipetteriyden kautta enenevästi kantri- ja americanapuolelle. Sielukas äänimaisema on ikuisesti siellä, missä Hammondit ujeltaa ja lesliekaiutin lepattaa, Rhodes sykkii tremolon läpi putkivahvistimeen, pedal steel naukuu kaihoaan ja joka biisissä on kitarasoolo.