Välillä kun miettii nuoruutta ja sitä minkälaisia outoja ihmissuhteita ja hyväksynnän hakemista se oli, niin tulee sellanen helpotus ja kiitollisuus et miten turvallisessa ja lämpimässä luottamuksessa voi elää nykyään. Ja luottamuksella tarkoitan, että voin luottaa siihen, että ihmiset mun ympärillä haluaa hyvää mulle ja sitä, että oma sisäinen turva on vahvistunu niin paljon, ettei enää edes vois saattaa itseään sellaiseen toksiseen tilanteeseen tai ihmissuhteeseen. Onko sulla turvaa elämässä?