Neukkuaikana Suomen puolen miinakentät oli rajavyöhykkeellä, minne tavallisen talliaisen ei ole luvallista mennä. Tosin me itärajan kupeessa asuneet mentiin rajavyöhykkeelle marjaan ja pysyttiin pois miinakentiltä, koska ne oli merkitty puihin ja viidakkopuhelin piti silloin huolen, että paikalliset tiesi mikä se merkki oli.