Jostain syystä mieleeni nousi tänään irrallinen nuoruusmuisto. Silloinen poikaystäväni puhui usein unissaan, ja kerran havahduin keskellä yötä siihen, että hän töni minua kevyesti ja sanoi: ”Hei, herää… herää… HERÄÄ!” Havahduin lievässä paniikissa hereille ajatellen, että koiralla on jokin hätänä. Hän toi kasvonsa lähelle omiani, katsoi minua silmät ammollaan ja kysyi kuiskaten: ”Tiesitsä, että kattohaikaralla on niin terävä nokka, että siitä vois tehdä vaikka keihään?”👀