”Elämä on näätä, lyö seipäällä päähän” Toi soi koko ajan tällä hetkellä päässä. Mietin kävellessäni, että luontokin näyttää mun elämän koko tylyydessään. Koko ajan saat liukastella helvetin liukkaalla jäällä ja pelätä kaatuvasi, samalla kun ylhäältä sataa jotain niskaan. Ei ole mitään, mistä pitää kiinni tai kehen tukeutua. Ja kun kaadut, mietit vaan, kuinka kovaa sattuu ja miten pahasti hajoaa. Samassa kuitenkin muistan erään kohtaamisen viikon takaa. Hetken olit jollekin olemassa ja joku…