Jos on pari kertaa ottanut ’osumaa’, niin luottamuksen rakentaminen todellakin ottaa aikansa. Kyllä mä pystyn luottamaan ihmisiin, mutta aika herkillä on epäluottamuksen merkkien suhteen. Aika herkästi katkaisee jutun, jos vähänkin jotain ilmenee 🤷‍♂️

Kuulostaa kovin tutulta. Miinukset tuntuu vaakakupissa niin paljon enemmän, kuin plussat, että parempi varautua pettymyksiin, mikä väistämättä heijastuu ihmissuhteisiin. Pari artikkelia aiheesta - jos resonoi, niin tietää minkä asian kanssa painiskelee. https://www.verywellmind.com/hyper-independence-and-trauma-5524773 https://www.simplypsychology.org/avoidant-attachment-style.html

Luotan elämään ja kohtaloon😌 voi olla vähän kaukaa haettu, mutta tähän mennessä olen saanut elämältä kaiken sen mitä olen toivonut ja elämä on kolhuista huolimatta mennyt myös eteenpäin. Tähän on helppo luottaa jatkossakin😊 kun aika on oikea, elämääni kyllä ohjautuvat ne ihmiset ja vaiheet, jotka siihen on tarkoitettu. 💖

Luottamus löytyy itsestä, jos en löydä sitä toisesta, katson itseäni ja huomaan, etten luota itseeni. Rehellinen peiliin katsominen lisää siis luottamusta.

Yksinkertaisesti luottamusta lisää sovituissa asioissa pysyminen ja niiden noudattaminen. ✌🏻

Aika. Aika. Ja sitten, kun ehkä yoivottavasti alat joskus taas luottamaan henkilöön joka sen oikeasti ansaitsee, ole objektiivinen ja katso miten se vaikuttaa luonteeseesi muutoin. Kun yksi lukko aukeaa sieltä jumista saattaa tulla ulos muutakin piilossa ollutta. Keittiöpsykologiallani; kaikki vaikuttaa kaikkeen.

kommunikaatio, et on luotettavan oloisia ystäviä, kertoo avoimesti aikeistaan. Salailu, kommunikation puute, "hullut eksät " vähentää luottamusta.

Vaikea kysymys. Taitaa mennä oileastaan samassa suhteessa sen tunteen kanssa, miten hyvin toisen tuntee. Ja se taas riippuu, miten syvällisiä asioita on puhuttu. Mulla on sellainen "vika", että pidän oletusarvona ihmisiä luotettavana. Mutta jos sen luottamuksen menettää, se on kyllä 99% lopullista.