Sen lisäksi että mulla on tää ikuisuusongelma persaukseni kanssa, alan vähitellen hyväksymään sen tosiasian, että oikea pakarani on todennäköisesti pysyvästi krampissa hautaan saakka. Se herätti mut taas tänään klo 05:10. Mikään määrä venyttelyä, voimaharjoittelua, liikkuvuusharjoittelua, hierontaa, lääkkeitä tai fyssaritemppuja ei persjumia paranna; yritetty on jo yli vuosi. Oisinpa semmonen tavallinen keski-ikäinen, rento losoperse, eikä tämmönen ankeankankea perskipukroonikko. 😅