Tänään olen ohimennen tullut ajatelleeksi, että en ole ikinä ollut "kaunis". Ja se on hyvä asia. Nyt, lähes viisikymppisenä, ei tarvitse miettiä mitään "nuorentavia" hoitoja. On vain pitänyt tulla toimeen oman naamansa kanssa. Parempi on ollut keskittyä niihin ominaisuuksiin, jotka eivät näy ulospäin. Mulle riittää, jos olen jonkun mielestä hyvä ihminen. En tee ihan yhtään mitään "kaunis oot"-kommenteilla.