Nykyään loukkaannutaan kaikesta. Vanhoina hyvinä aikoina miehet homoteltiin ja naiset huoriteltiin eikä siitä välitetty 😀.

Joo ja ei. Asiat voi sanoa monella tavalla mut kyllä myös kuulijalla on vastuu siitä miten kuulemansa tulkitsee.. Mä olen kyllä kovin suora ja rehellinen mutta sanon asiasta, enkä mene henkilökohtaisuuksiin. Osaan myös pyytää anteeksi jos oon jotakuta tahattomasti loukannut (tahallaan en sellaista tee). Kaikenlainen vittuilu, myös vitsailun varjolla, on kusipäisyyttä, vitsi on vitsi ainoastaan silloin jos molemmat osapuolet on vitsailussa mukana.

Oivoi. Minä olen sitä tyyppiä, jolle on enemmän tärkeää olla oikeassa, kuin välittää toisen loukkaantumisesta. No ei nyt ihan noin suoraviivaisesti, mutta eipä ole kaukanakaan. Ja olen kyllä kiitollinen niille ihmisille, jotka sanoo suoraan, et toimin ihan mulkusti jossain tilanteessa. Olen tässä vuosikymmenien harjoittelun tuloksena (jota harjoittelen edelleen) oppinut vain olemaan hiljaa ja poistumaan ennemmin tilanteesta, kun en vain osaa kaunistella asioita. Vyön alle en kuitenkaan lyö.

Jos kysyn neuvoa ja mielipidettä hankalaan asiaan ja saan rehellisen vastauksen, se on suorapuheisuutta. Jos en kysy ja ne sanotaan pyytämättä, se on kusipäisyyttä.

Ja mielensä pahoittaminen tuntuu olevan niin tätä päivää. Jos jostakin vaan voi mielensä pahoittaa niin sehän pahoitetaan.

Esimerkki 1: Ystäväni on käynyt kampaajalla ja uusi look on mielestäni kaikkea muuta kuin imarteleva. Sanonko asiasta? En, koska se selvästi on ystäväni mieleen ja ei ole mitenkään haitallinen juttu. Esimerkki 2: Ystäväni on JÄLLEEN vetänyt hirveät kännit, kadottanut lompakkonsa ja puhelimensa, mennyt sänkyyn exänsä kanssa ja hänellä on hirveä morkkis. Sanonko asiasta? Kyllä, koska kyseessä on hänen hyvinvointinsa. Mieti aina MIKSI sanot asiasta ja seuraako siitä hyvää vai pahaa.

Mä puhun suoraan. Mutta pyrin loiventamaan sitä puhumalla ystävällisemmin. Silloin se ei tunnu pahalta.🫢