Treenielämä on parhaimmillaan, kun jättää muullekin elämälle tilaa. Olen kokenut myös treeniriippuvuutta, kehodysmorfiaa ja jonkin asteista häiriösyömistä/ajattelua. Ei diagnosoituna, mutta jälkikäteen itse nöin pohtinut, mutta uskoakseni nuo ovat aktiivisilla treenaajilla tosi yleisiä.