Ja mitä ihmiset kokee kipinäksi? Onko kipinä kiinnostusta tietää ihmisestä lisää ja tutustua vai onko jollekin kipinä pelkkää fyysistä vetovoimaa?

Tästä juuri aamukahvilla puhuttiin. Täytyyhän jonkinlaisen kipinän syttyä, että haluaa nähdä uudelleen. Samahan koskee oikeastaan kaikkia ihmissuhteita, jotainhan ihmisessä täytyy olla, että haluat tutustua häneen.

Mä en tiedä onko se sitä niinkutsuttua kipinää, mutta lähinnä tulee simmonen tunne, että tästähän voisi kehittyä jotain. Aina sekään ei pidä paikkaansa, mut sit oon ainakin ottanut selvää. 🤔

Kokemukseni mukaan parhaat ja turvallisimmat suhteet on muodostuneet just niiden "ihan kiva" -tyyppien kanssa. Palava kipinä palaa aika nopeasti loppuun.

Mun mielestä pitää tulla lämmin tunne. Tosi ihana jos kunnolla kipinöisikin, mutta olen huomannut että se kipinä on usein sitten sidoksissa johonkin negatiiviseen (hankalat olosuhteet, ei tiedä mitä toinen ajattelee tms.) joka aiheuttaa tunnekuohun, ja sitten ajattelee että se tunnekuohu=kipinä. Eli mun kriteerinä on lämmin tunne hyvin nopeasti ja kutkutusta jossain kohdin.

Vetovoimaa ja kiinnostusta tutustua toiseen ihmiseen tarvii itsellä olla. Johonkin sitä aluksi kiinnittää huomiota ja tutustua kuva täydentyy

Ihan vinkkinä, että jos se iso kipinä tulee heti, niin älä haaveile yhteisestä tulevaisuudesta. Se kun tahtoo olla niin, että kumppanista ilmenee ajan kanssa niitä negatiivisiakin puolia. Jos taas kumppani on eka deiteillä jokseenkin siedettävä niin siitä vaan.

Onhan niitäkin tarinoita paljon, että ollaan ensin oltu (pitkäänkin) kavereita ja kipinä syttynyt vasta myöhemmin. Itselläkin kokemusta. Ja kipinän mä miellän nimen omaan fyysiseksi vetovoimaksi. Joskus ihminen muuttuu romanttisesti/seksuaalisesti kiinnostavaksi vasta tutustumisen ja tuntemisen myötä, joskus se kipinä tulee ensinäkemällä. Kumpikaan ei mielestäni kerro toista enempää suhteen potentiaalista.